Helsingin Sanomat

Tärkeintä on unohtaa

• 27th November 1994
• Virpi Suutari

Unohdan talvikenkäni. Unohdan ruumiini. Unohdan kaiken. Teknoyhtye The Prodigy auttaa hylättyä sukupolvea purkautumaan.

Jalkani hikoavat talvisaappaissa. Villasukkahousut liimautuvat reisiin. Savukone tupruttaa kasvoilleni jotakin imelää ja bassobiissi resonoi rintakehässä. Mediafilosofi Hannu Eerikäinen on sanonut, että teknotanssissa ylitetään ruumiin raskaus. Se ei ole helppoa, jos on pukeutunut väärin. Kello lähenee puoltayötä. Meitä heiluu yli 1 300 parikymppistä yhtenä massana Vanhan ylioppilastalon salissa. Odotamme MTV:stä tutun, brittiläisen teknoyhtyeen The Prodigyn keikkaa. Strobovaloissa käsiään pumppaavat lapset muistuttavat 60- ja 70-lukujen hippejä ja taistolaisia. Näillä vain on lenkkarit ja merkkiurheiluvaatteet ja nämä elävät sovussa teknologian kanssa. Eikä juuri kukaan ole humalassa.

"Ei, me emme ole poliittisia", Keith Flint, 25, sanoo kyynisen itsetietoisesti Prodigyn tiedotustilaisuudessa. Hän katselee toimittajia sinimustien akuankkalasien takaa. "Meidän tehtävämme on vain pitää tanssimusiikki elossa. " Yhtyeen muut jäsenet, säveltäjä Liam Howlett, 23, laulaja Maxim Reality, 27, ja tanssija Leeroy Thornhill, 25, nyökyttelevät. Kaikilla on liian suuret housut ja lippalakit; kaikkien kengännauhat repsottavat eikä kukaan halua missään tapauksessa olla poliittinen ihminen. Osa heistä ei käy koskaan äänestämässä. Heidän tuoreimman levynsä nimi on Music for the jilted generation, Musiikkia hylätylle sukupolvelle. Prodigyn musiikkia on kuvailtu teknon punkiksi. Yhtyeen suosio perustuu hillittömään lavaenergiaan kuin parhailla rockbändeillä. Se on erilainen teknobändi, sillä se ei halua olla anonyymi. 80-luvun lopulla syntynyt, digitaaliteknologialla tuotettu teknomusiikki julisti musiikin ja muusikkouden käsitteiden purkamista: muusikot muuttuivat teknossa kasvottomiksi sämplääjiksi, jotka miksasivat uuden teknologian avulla äänimassaa toisten tuottamista äänimateriaaleista. Howlett on kuitenkin tietoinen muusikkoudestaan. "Olen säveltäjä. " "Olen saanut klassisen koulutuksen pianosta ja käytän musiikissani myös oikeita instrumentteja: sähkökitaraa ja huilua. " Silti hän ei halua ryhtyä tekemään mitään 'handbagia', pehmeää käsilaukkuteknoa. Hän kaipaa undergroundin arvostusta. Prodigyn jäsenet tutustuivat toisiinsa 80-luvun lopun laittomissa teknoreiveissä, joita järjestettiin suurissa varasto- ja autohalleissa. Nyt tekno on noussut maan alta markkinatavaraksi. Prodigyn jäsenistäkin on tullut rikkaita ja kuuluisia. Suuri yleisö oppi tuntemaan heidät Music Televisionista. Biisit 'No Good (Start the dance)' ja 'One Love' ovat viime kuukausina pyörineet jatkuvasti MTV:llä. Tällä viikolla yhtye voitti Best dance act -palkinnon MTV:n European Music Awards -kisassa. Musiikkia hylätylle sukupolvelle on noussut listojen kärkipäähän Britanniassa ja muualla Euroopassa. Suomalaisetkin ovat ostaneet sitä jo 15 000 kappaletta. "Näytänkö muka miljonääriltä?" Howlett nauraa. Hän pomppaa tuolilta ylös, irvistää ja venyttää jättipaitaansa. "Ei se muuta minua ihmisenä, vaikka myisinkin muutaman levyn. "

Vieressäni tanssivan Adidas-tytön leteissä keikkuu auringonkukat. Hän puhaltaa urheilupilliinsä Maxim Realityn rap-huutojen tahtiin. Leeroy Thornhill juoksee lavalla kuin järkensä menettänyt maratoonari; paholaiseksi itsensä maalannut Keith Flint heittäytyy päällemme. "Flint! Flint!" Ojennamme kätemme kohti Flintiä. Olemme vähällä kaatua lattialle, mutta turvallinen massa työntää meidät takaisin pystyyn. Liam Howlett määrrää sämplereiden takaa tanssirytmimme: välillä biitit nousevat liki sietämättömiin nopeuksiin, sitten kellutaan hetki avaruudessa. Kaikki on yliesteettistä ja ylienergistä. Kaikki on upeaa. Eikä mikään ole ränsistynyttä. Alan vihdoinkin voittaa painovoiman. Auringonkukkatyttö pyytää kohteliaasti anteeksi, kun hän hyppää varpailleni.

Prodigy laulaa hylätylle sukupolvelle biisejä, joilla on sellaisia nimiä kuin Heidän lakinsa, Voodoo-ihmisiä, Kuumuus ja Myrkky. "Hylätty sukupolvi on periksiantamaton, ylpeä sukupolvi, joka on kasvanut kuunnellen tanssimusiikkia", Liam Howlett määrittelee. "Se on ryhmä nuoria, jotka ovat jättäytyneet systeemin ulkopuolelle, koska yhteiskunta ei ole antanut heille mitään. " Käsitteen hylätystä sukupolvesta Prodigy nappasi omaan käyttöönsä konservatiivihallituksen lakipaketista. Criminal Justice Actin nojalla poliisilla on melkein rajottamattomat oikeudet puuttua epäillyttäviksi katsomiinsa tanssitapahtumiin ja muihin joukkokokoontumisiin; valtuudet pidättää kenet tahansa rikoksesta epäillyn ja ottaa pidätetyltä veri-, sylki-, ja spermanäytteitä. "Ei riitä, että nuorilta on viety työpaikat. Nyt hallitus on alkanut kontrolloida jo tanssitapahtumiakin. Hallitus on huolissaan siitä, että suuresta joukosta ihmisiä - teknoreivereitä ja ympäri maata matkaavista 'new age -travellereista' - on tulossa yksi joukko. Hallitus toivoisi näkevänsä eri ryhmien pysyvän erillään, sillä hajaannut pitää nuoret vaarattomina", Flint sanoo. "Prodigyn energia ei ole vihaa. Me emme halua nousta lavalle ja sanoa, 'fuck the police, fuck the government. Yritämme saada ihmiset vain tanssimaan ja unohtamaan. " "Hetkeksi. "

Kello käy neljää. Lenny Kravitzia muistuttava mies vaihtaa jalalta toiselle Vanhan kuppilan ovensuussa. Hän odottaa, että joku Kristiina Halkolan näköisistä tytöistä vihdoinkin tulisi ja haluaisi häntä. Mutta me olemme kiinnostuneita vain itsestämme ja tanssimisesta. Unohdan talvikenkäni. Unohdan ruumiini. Unohdan kaiken. Aamuyöllä kävelen pirteänä kotiin.

Scans

---

• Review
• Gigs