Circus Webzine

Hartwall Arena keikka-arvostelu

• 25th October 1997

Kotimainen, raskaamman puoleista rock-musiikkia soittava bändi, Him sai kunnian hoidella puolen tunnin mittaisen lämmittelyosuuden ennen Prodigyn lavanvaltausta. Soittotaidoista löytyi tiukkaa otetta, mutta esiintyminen jäi sangen ilmeetömäksi ja tylsäksi. Jonkinasteiseen kansan tietoisuuteen Him nousi muinoin Chris Isaak -cover-biisillä "Wicked Game". Soittajien pitkät letit heiluivat ja laulusolistin tilalla olisi voinut olla vaikkapa näyteikkunan mallinukke - tuskin kukaan olisi huomannut eroa.

Hartwall Areena ahmaisi sisuksiinsa noin 12000 Prodigy-fania. Brittiläinen, nelihenkinen teknopunk-bändi veisteli illasta agressiivisen, sanoinkuvaamattoman energisen ja modernin mellakan!

Välittömästi lämppäribändin kadottua lavalta Areenan yleisö alkoi puhkua levotonta fiilistä. Pillejä, vihellyksiä, tasajalkaa katsomon penkeillä hyppimistä ja ylipäätään mitä vain massiivista mekkalointia tavalla tai toisella. Tätä jatkui puolen tunnin verran, kunnes puoli kymmenen aikaan videoscreenit heräsivät eloon...

Biisinikkari, konevelho Liam Howlett asteli asemiinsa sangen rauhallisesti suosionosoitukset virnistellen vastaanottaen ja loihti esiin avausraidan "Smack My Bitch Up". Keith Flint ampaisi lavalle keskisormea heilutellen Maxim Realityn seuratessa kannoilla, ja asteli samantien lyömään päätään lähimpään kaiutintorniin... -Ja siinähän se asenne mitä tuleman piti!

Prodigy ei turhia veisuja vetistellyt. Avausraitaa seurasivat mm. "Voodoo People", "Breathe" ja "Poison". Kenttäkatsomossa muutamat bailaajat kelluivat päiden yläpuolella yleisömeren käsien saattelemana. "Nämä bileet tulevat olemaan paljon rankemmat mitä edelliset ovat olleet!", Maxim uhosi. Meininki Hartwall Areenalla kehkeytyi täysin sekopäiseksi tuhansien friikkien pomppiessa katsomoissa tasajalkaa.

Lähes puolen tunnin odottamisen jälkeen bändin neljäs hahmo, kimuranttien tanssikuvioiden mestari, Leeroy Thornhill saapui estradille. "Funky Shit", "Serial Thrilla" ja "Mindfields" ravistelivat sisuskaluja uuteen järjestykseen. Ja tiedäpä tuota, jos vaikka kuuloaistimetkin sai oman osansa...

Suurimmin osin hittikavalkadi koostui uusimman albumin tuotoksista. Biisien välissä oli hyvinkin pitkiä osuuksia pelkää voimakasta, monotonista jyrinää tai korvia vihlovaa korkeaa ääntä. Modernit pysähdykset toimivat loistavasti yleisön villitsijänä, kuten myös ankaran konebiitin ja sähkökitaran yhdistäminen. Kokonaisuutena tunnelma oli herkeämättä kiihkeä ja energinen.

Varsinaisen setin, tunnin ja viidentoista minuutin hikoilun, jälkeen Prodigy raapaisi kehiin keikan viimeisen raidan, "Firestarter". Nämä minuutit tuottivat fiiliksiltään illan kovimmat kierrokset! Hurmoksessa heiluva yleisö hädin tuskin oli sisäistää todeksi bändin poistumista lavalta...

-Ja että saatiinko Prodigy takaisin lavalle? Ehkäpä siinä metelissä Elviskin kävi kurkkaamassa missä palaa! Vielä kahden raidan verran extaasia biitin kiihtyessä yhä vain rajummaksi ja nopeammaksi. "Fuel My Fire!" Parkaisi Prodigy ja yleisö yhdestä suusta!

SMAILI © Hot One Oy 1997

---

• Review
• Gigs